Kirjoitin tammikuussa 2016 tänne
blogiin arvostelun Virpi Hämeen-Anttilan dekkarista Käärmeitten
kesä. Tuolloin kirjoitin, että
päähenkilö Karl Björkin omat elämänvaiheet ja ongelmat
koukuttivat niin, että odotin jo seuraavaa osaa Björkin tarinaan.
Nyt odotus sitten palkittiin! Tai oikeastaan viime jouluna, jolloin
sain lahjaksi Hämeen-Anttilan dekkarisarjan uusimman osan Kuka
kuolleista palaa (Otava, 2016).
Tässä kohtaa ehdotankin lukemaan yllä mainitsemani blogikirjoituksen vuoden takaa (linkki blogiin). Kuka kuolleista palaa -dekkarin kuvaukseen ja arvosteluun sopivat täsmälleen samat sanat kuin Käärmeitten kesän kritiikissä. Jälleen ihastutti tarkka ajankuva, hauskasti yhtä aikaa sekä kliseiset että mehevät eri hahmojen arkkityypit (työläispoika, aristokraattinen yritysjohtaja, alamaailman roistot, sivistyneistöperheen tytär, poliisikonstaapelit jne.) sekä erityisesti tarinan rikas kieli. Yleensä minua ärsyttää todella paljon suomen sanojen väärinkirjoitus, mutta Hämeen-Anttilan dekkarisarjassa "väärin kirjoitetut" sanat ovat harkittuja ja kirjan aikakautta mukavasti korostavia. Sanat "kolleega", "institutsiooni" ja "automobiili" tarjoilevat hauskasti 1920-luvun alun tunnelmia ja puhetapaa.
Kuka kuolleista palaa -tarinan varsinaisessa dekkariosuudessa Helsinkiä piinaa tuhopolttojen sarja, joista yhden palon yhteydessä löytyy tulipaloon kuollut henkilö. Ruumiin henkilöllisyydestä jää kuitenkin kytemään epäilys niin tapausta tutkivalle poliisille kuin Karl Björkille. Vaikka tarina sisältää monenlaista 20-luvun rikollisuutta ja jopa murhapolton, on dekkarin tuottama jännitys silti "pehmää" ja "mukavaa", ei kovaa ja raakaa kuten nykyaikaan sijoittuvissa jännäreissä usein tuppaa olemaan. Lisäksi kuvioihin vaikuttavat vahvasti tuon ajan yhteiskunnalliset seikat kuten kieltolaki.
Ja kuten alussa viittasin Björkin yksityiselämän koukuttaviin käänteisiin niin kyllä, Kuka kuolleista palaa antoi vastauksia päähenkilö Björkiin liittyviin seikkoihin, mutta jätti tietysti uusia kysymyksiä ilmaan. Ei auta kuin jälleen odottaa seuraavaa Virpi Hämeen-Anttilan Karl Björk -dekkaria...
Tässä kohtaa ehdotankin lukemaan yllä mainitsemani blogikirjoituksen vuoden takaa (linkki blogiin). Kuka kuolleista palaa -dekkarin kuvaukseen ja arvosteluun sopivat täsmälleen samat sanat kuin Käärmeitten kesän kritiikissä. Jälleen ihastutti tarkka ajankuva, hauskasti yhtä aikaa sekä kliseiset että mehevät eri hahmojen arkkityypit (työläispoika, aristokraattinen yritysjohtaja, alamaailman roistot, sivistyneistöperheen tytär, poliisikonstaapelit jne.) sekä erityisesti tarinan rikas kieli. Yleensä minua ärsyttää todella paljon suomen sanojen väärinkirjoitus, mutta Hämeen-Anttilan dekkarisarjassa "väärin kirjoitetut" sanat ovat harkittuja ja kirjan aikakautta mukavasti korostavia. Sanat "kolleega", "institutsiooni" ja "automobiili" tarjoilevat hauskasti 1920-luvun alun tunnelmia ja puhetapaa.
Kuka kuolleista palaa -tarinan varsinaisessa dekkariosuudessa Helsinkiä piinaa tuhopolttojen sarja, joista yhden palon yhteydessä löytyy tulipaloon kuollut henkilö. Ruumiin henkilöllisyydestä jää kuitenkin kytemään epäilys niin tapausta tutkivalle poliisille kuin Karl Björkille. Vaikka tarina sisältää monenlaista 20-luvun rikollisuutta ja jopa murhapolton, on dekkarin tuottama jännitys silti "pehmää" ja "mukavaa", ei kovaa ja raakaa kuten nykyaikaan sijoittuvissa jännäreissä usein tuppaa olemaan. Lisäksi kuvioihin vaikuttavat vahvasti tuon ajan yhteiskunnalliset seikat kuten kieltolaki.
Ja kuten alussa viittasin Björkin yksityiselämän koukuttaviin käänteisiin niin kyllä, Kuka kuolleista palaa antoi vastauksia päähenkilö Björkiin liittyviin seikkoihin, mutta jätti tietysti uusia kysymyksiä ilmaan. Ei auta kuin jälleen odottaa seuraavaa Virpi Hämeen-Anttilan Karl Björk -dekkaria...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti