Kolmekymppinen Miljoonasade piipahti uusimman levynsä Sähköinen Rouva Maa (2016)
julkaisukiertueella myös Tampereen (Tullikamarin) Klubille 2.4.2016. Ilma oli tiheänä keski-ikää, mutta toisaalta nuoremmat eivät olisi ehkä tienneetkään,
mitä tarkoittaa kun ”koko kaupunki jahtaa
telkkarista huulipunamurhaajaa” (Voipallo, 1988), ”kaipuun kaljakori kilisee”
(Marraskuu, 1988) tai kuka oli Juri Gagarin (Lapsuuden sankarille, 1987).
Itse omistan vain Miljoonasateen kokoelmalevyn Pullo Hunajaa (1992) ja muutoinkin kyseessä oli vasta toinen tältä orkesterilta näkemäni livekeikka. Asiantuntemukseni
vähäisyydestä johtuen en pysty luettelemaan kahden tunnin mittaisen keikan biisilistaa kokonaisuudessaan.
Setti oli kuitenkin erittäin taitavasti rakennettu sisältäen tasaisesti sekä
uuden levyn kappaleita, vanhoja harvinaisuuksia että osan suurimmista hiteistä.
Kaikki hitit eivät olisi edes mahtuneet listalle, vaikka bändi olisi
soittanut koko kaksituntisen ajan pelkästään niitä. Uusimman levyn kappaleista
on kuitenkin mainittava erityisesti Rokkarin
luu ja Pohjoinen maa, joista
ensimmäinen on selvä hitti ja toisessa on erityisen hieno sanoitus.
Bändin miehistö vaikutti sympaattiselta ja keikan tunnelma oli
muutoinkin letkeä ja hyväntuulinen. Kukaan yleisössä ei myöskään töninyt tai
tuuppinut, mistä on aina annettava ylimääräiset kehut; ilmeisesti kaljaa
osattiin nauttia kohtuudella.
Orkesterin johtohahmon ja sanoittajan Heikki Salon
lyyrikontaitoja on myös pakko ihailla. Hän on äärimmäisen lahjakas ja
monipuolinen suomen kielen käyttäjä ja osoittaa työllään, kuinka rikas kieli
meillä on. Vaikka Juicea on kenenkään mahdoton päihittää suomen kielen
taiturina ja sanoittajana, sijoittaisin Salon silti välittömästi mestari-Juicen
kantaan. Kenelle
esimerkiksi tulee edes mieleen käyttää kappaleessa sellaisia kielikuvia kuin ”teevee syliin paiskoo palavia halkojaan”
(Marraskuu, 1988), ”hän kolikoita aivastaa” (Ostarin helmi, 1988 ) tai
kuinka hienosti on ilmaistu ”hän menee
pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstä taivaaseen” (Miljoonasade, 1987). Sanoitusten taiturimaisuuden lisäksi myös Miljoonasateen kappaleiden aiheet sijoittuvat hyvin laajalle asteikolle, ei pelkästään ”onneton rakkaus” tai ”enkelit” –kategoriaan.
Keikan yleisömäärä oli lievä pettymys,
enemmänkin Klubille olisi mahtunut väkeä. Yleensä myös kahden tunnin keikat
ovat aivan liian pitkiä. Monilla keikoilla tunti on ollut aivan riittävä mitta, sen
pidemmät keikat ovat useimmiten pelkästään puuduttavia. Sen sijaan
Miljoonasateen keikalla 2 tuntia ei tuntunut missään, aika meni todella nopeasti.
Tämä oli kaikin puolin yksi parhaista ikinä kuulemistani keikoista. Älkää vaan
jättäkö väliin, jos tulee tilaisuus nähdä ja kuulla Miljoonasade livenä!