Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Minulla oli pieniä ennakkoluuloja Veera Niemisen Avioliittosimulaattoria (Tammi, 2013) kohtaan, koska en yleensä lue tämän tyylisiä tarinoita. Koska satuin saamaan kirjan hyvin edullisesti pokkarina, niin nappasin sen mukaani lomalukemiseksi.

Ja kuinka väärässä olinkaan ennakkoluuloineni! Olin kuin kirjan päähenkilöt, itäsuomalainen opiskelijatyttö ja varsinaissuomalaiset maajussit toisiaan kohtaan. Niemisen juoni-idea ja kieli ovat kertakaikkisen hauskoja! Tirskuin lentokoneessa ääneen kirjaa lukiessani ja välillä oli pakko vilkuilla tuijottavatko muut matkustajat yksin ääneen nauravaa naisihmistä. (Kukaan ei tuijottanut.)

Tarinassa karjalainen Aino ja varsinaissuomalainen maajussi Jussi salamarakastuvat toisiinsa kesän kynnyksellä ja Aino päättää saman tien muuttaa testimielessä asumaan Jussin maatilalle. Kuten kirjassa osuvasti määritellään, ”suunnitelma on kuin yhdistelmä Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella”, mutta siis ehdottomasti positiivisessa mielessä.

Jussin kanssa samalla tilalla asuvat myös hänen vähäpuheiset isänsä, setänsä ja pikkuveljensä. Kun karjalainen ja varsinaissuomalainen kulttuuri, luonteenlaatu ja murre kohtaavat, tilannekomiikka on hykerryttävää. Ja vaikka itse olen lähinnä eteläpohjalais-hämäläinen, huomasin välillä helpostikin samaistuvani itäsuomalaiseen Ainoon: tiedän millaista on tulla miniäksi sukuun, jossa tavat ovat erilaiset kuin omassa suvussa.

Veera Niemisen kieli on helppoa ja tarina hauskaa ja kevyttä kesälukemista. Voin suositella sitä kaikille - etenkin niille jotka ovat joskus olleet tuoreessa parisuhteessa yrittäen samalla sovitella kahden eri suvun tapoja yhteen.

Mielenkiintoista nähdä, jatkaako Veera Nieminen kirjallista uraansa myös tulevaisuudessa ja missä tyylilajissa. Saako Jussin ja Ainon tarina jatkoa?

Kristiina Vuori: Filippa

Kristiina Vuori on jo usealla romaanillaan lunastanut paikkansa eturivin historiallisten tarinoiden taitajana. Tällä kertaa hän on tarttunut kuuluisan 1500-luvun ylimyksen Klaus Flemingin siskon Filippa Flemingin vaiheisiin.

Filippaan (Tammi, 2017) sopii lähes sanasta sanaan arvioni, jonka kirjoitin vuosi sitten Vuoren romaanista Kaarnatuuli (Tammi, 2016). Tuo blogiteksti kannattaa käydä lukemassa täältä.

Jälleen kerran Vuoren teksti on vahvaa, sujuvaa, helppolukuista ja viihdyttävää. Historialliset yksityiskohdat ovat tarkkaa työtä ja asiat kuvataan elävästi ja aidosti. Lisäksi pidän siitä, että itsenäisessä yksittäisessä romaanissa viitataan myös kirjailijan edelliseen teokseen: Filippan tekstissä vilahtaa Kaarnatuulen päähenkilö Valpuri Innamaa, kuin myös Valpurin Kaarnatuulessa hyvin pieneen rooliin jäänyt puoliso Henrik Innamaa.

Kuten tämän lajityypin kirjallisuudessa kuuluu, mukana on suuria tunteita, kiihkeää rakkautta ja julmia valtataisteluita. Filippan tarinan ydin liittyy Flemingin sisarusten Klausin ja Filippan keskinäisiin väleihin. Ydin on täysin kirjailijan omaa kuvitelmaa, mikä selviää kirjan lopussa, jossa Vuori kertoo romaanin henkilöistä ja tarinan taustoista. Itse koin juonen ydinosan hyvin epämiellyttävänä ja epäuskottavana, mutta se ei silti vähennä Filippan muita ansioita: Siinä ovat kaikki osaset paikoillaan juuri niin kuin keskiaikaan sijoittavassa romaanissa kuuluukin olla.

Kirjan lopussa oleva sanasto on aina ilahduttava lisä. Vaikka monet sanat kuten uksi tai orpana olisivatkin jo entuudestaan tuttuja, on sanastossa aina mukana itselle myös uusia ”vanhan suomen” sanoja, jotka selventävät tarinan tekstiä.

Sanaston lisäksi toivoisin loppuun myös lähdeluetteloa ainakin merkittävimmistä ja tärkeimmistä lähteistä, joita kirjailija on käyttänyt romaaninsa taustatyössä. Esimerkiksi juuri Kristiina Vuoren romaaneissa henkilöistä ja heidän maailmastaan on kirjoitettu niin kiinnostavasti, että tarinan taustalla oleviin todellisiin historiallisiin henkilöihin haluaisi perehtyä myös lisää. Tässä pääsisi helpoiten alkuun lähdeluettelon avulla.