Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Minulla oli pieniä ennakkoluuloja Veera Niemisen Avioliittosimulaattoria (Tammi, 2013) kohtaan, koska en yleensä lue tämän tyylisiä tarinoita. Koska satuin saamaan kirjan hyvin edullisesti pokkarina, niin nappasin sen mukaani lomalukemiseksi.

Ja kuinka väärässä olinkaan ennakkoluuloineni! Olin kuin kirjan päähenkilöt, itäsuomalainen opiskelijatyttö ja varsinaissuomalaiset maajussit toisiaan kohtaan. Niemisen juoni-idea ja kieli ovat kertakaikkisen hauskoja! Tirskuin lentokoneessa ääneen kirjaa lukiessani ja välillä oli pakko vilkuilla tuijottavatko muut matkustajat yksin ääneen nauravaa naisihmistä. (Kukaan ei tuijottanut.)

Tarinassa karjalainen Aino ja varsinaissuomalainen maajussi Jussi salamarakastuvat toisiinsa kesän kynnyksellä ja Aino päättää saman tien muuttaa testimielessä asumaan Jussin maatilalle. Kuten kirjassa osuvasti määritellään, ”suunnitelma on kuin yhdistelmä Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella”, mutta siis ehdottomasti positiivisessa mielessä.

Jussin kanssa samalla tilalla asuvat myös hänen vähäpuheiset isänsä, setänsä ja pikkuveljensä. Kun karjalainen ja varsinaissuomalainen kulttuuri, luonteenlaatu ja murre kohtaavat, tilannekomiikka on hykerryttävää. Ja vaikka itse olen lähinnä eteläpohjalais-hämäläinen, huomasin välillä helpostikin samaistuvani itäsuomalaiseen Ainoon: tiedän millaista on tulla miniäksi sukuun, jossa tavat ovat erilaiset kuin omassa suvussa.

Veera Niemisen kieli on helppoa ja tarina hauskaa ja kevyttä kesälukemista. Voin suositella sitä kaikille - etenkin niille jotka ovat joskus olleet tuoreessa parisuhteessa yrittäen samalla sovitella kahden eri suvun tapoja yhteen.

Mielenkiintoista nähdä, jatkaako Veera Nieminen kirjallista uraansa myös tulevaisuudessa ja missä tyylilajissa. Saako Jussin ja Ainon tarina jatkoa?