Antti Tuurin romaaniin pohjautuva
elokuva Ikitie alkaa siitä, kun
kauhavalainen Jussi Ketola muilutetaan Neuvostoliittoon kesällä
1931. Heti ensimmäisen kohtauksen vihjaus Lapuanliikkeen uhasta on
hienosti toteutettu: pienieleisesti mutta tehokkaasti. Ketola löytää
itsensä Petroskoista ja pian vielä idempää Karjalasta, työläisten
unelmakolhoosia rakentamasta.
Työläisten paratiisia saapui aikoinaan Karjalaan rakentamaan tuhansia paremmasta elämästä haaveilevia amerikkalaisia, pääasiassa amerikansuomalaisia. Toisin kuin vapaaehtoisesti onneaan etsimään saapuneet jenkit, Ketola on unelmakolhoosissa vastoin tahtoaan. Kaiken lisäksi Neuvostoliiton kommunistinen puolue pitää Ketolaa Lännen vakoojana. Tosin samat epäilykset kääntyvät pian myös kolhoosia rakentavien jenkkien niskaan. Stalinin 30-luvun vainot olivat päättömiä ja kohdistuivat sattumanvaraisesti keneen tahansa.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat
huippuluokkaa, on kyseessä sitten virolaiset lapsinäyttelijät,
Tanskan ykkösnimi Sidse Babett Knudsen tai pääosan Tommi Korpela,
jolta tämä on paras näkemäni roolisuoritus ikinä. Myös Ville
Virtanen sopii loistavasti sympaattisen kolhoosinjohtajan
stetsoniin ja saappaisiin. Yksi Ikitien ehdottomista ykkösluokan
onnistujista on kuitenkin aina yhtä hurmaava Hannu-Pekka Björkman. Hän tekee
leffan pahiksesta, puolueen julmasta käsikassarasta kansankomissaari
Kallosesta todella muikean hahmon. Tyyppi onnistuu yllättämään
monta kertaa tarinan edetessä. Työläisten paratiisia saapui aikoinaan Karjalaan rakentamaan tuhansia paremmasta elämästä haaveilevia amerikkalaisia, pääasiassa amerikansuomalaisia. Toisin kuin vapaaehtoisesti onneaan etsimään saapuneet jenkit, Ketola on unelmakolhoosissa vastoin tahtoaan. Kaiken lisäksi Neuvostoliiton kommunistinen puolue pitää Ketolaa Lännen vakoojana. Tosin samat epäilykset kääntyvät pian myös kolhoosia rakentavien jenkkien niskaan. Stalinin 30-luvun vainot olivat päättömiä ja kohdistuivat sattumanvaraisesti keneen tahansa.
Olen aina pitänyt AJ Annilan ohjauksista ja myös tässä hän onnistuu nappiin. Samoin valo- ja äänisuunnittelua on pakko ylistää! Ne ovat todella laadukasta työtä ja tukevat tarinaa ja kuvaa täydellisesti.
Ikitie on karmaiseva luku 1900-luvun (lähi)historiaa, joka jää ajatuksiin pyörimään. Se on kuin sisarteos Sofi Oksasen Puhdistukselle. Kumpaakin tarinaa on pakko käsitellä mielessään vielä pitkään, koska niiden julmuutta on vaikea ymmärtää.
Elokuva saa ensi-iltansa huomenna perjantaina 15.9.2017 ja kuuluu Suomi 100 -juhlavuoden viralliseen ohjelmistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti