Tällä kertaa olen tarttunut itselleni
täysin vieraaseen kirjallisuuden lajiin eli sotaromaaniin. Toki
Väinö Linnan Tuntematon sotilas on suomalaiseen yleissivistykseen kuuluen luettu, ja loistava teos se onkin
millä tahansa mittapuulla, mutta muutoin genre on minulle vieras.
Ville Kaarnakarin Operaatio Para
Bellum (2013, Tammi) on itsenäinen jatko-osa Kaarnakarin
Operaatio-alkuiselle romaanisarjalle. Teos (OPB) sijoittuu
jatkosodan loppuvaiheisiin ja syksyyn 1944. Suomi ja Neuvostoliitto
solmivat rauhansopimuksen, mutta Suomea uhkaa silti miehittäminen.
Saksalaiset masinoivat salassa Suomeen vastarintaliikettä ja
samankaltaisissa puuhissa touhuavat myös muutamat Päämajan
korkea-arvoiset upseerit, jotka kaiken muun operoimisen lisäksi organisoivat asekätkentää.
Samaan aikaan myös Yhdysvalloilla ja Ruotsilla on omat intressinsä
käyttää Suomea omana nappulanaan maailmanpolitiikan pelilaudalla.
Lisäksi tarinassa kuvataan mielenkiintoisesti Suomen sodan ajan
tiedustelutoimintaa sekä kaukopartiomiesten tehtäviä itänaapurin
joukkojen selustassa.
En olisi ikinä uskonut, kuinka
jännittävä tuollainen sotaromaani voi olla! OPB imaisi
täysin mukaansa ja sitä oli mahdotonta laskea käsistään ennen
kuin oli päässyt trillerimäisen jännitysnäytelmän loppuun asti.
Huh huh!
Monta
kertaa kirjaa lukiessa tuli myös mieleen, etten tiennyt
tällaisiakaan asioita Suomen historiasta. Olenkohan nukkunut koulun
historian tunneilla? On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka monet
OPB:n henkilöhahmot
ovat olleet todellisia ihmisiä, on kyseessä kuitenkin romaani eikä
historiantutkimus tai tiedekirja. Ei kannata ottaa kaikkea täytenä
faktana, vaan keskittyä viihtymään tarinan juonenkäänteissä.
Onnekseni olen myös naimisissa historian opettajan kanssa, joten pääsin
keskustelemaan kirjan sisällöstä ja siitä, mikä siinä on
historiallisesti totta ja mikä keksittyä. Muutoin olisin jäänyt
ihmettelemään joitakin romaanissa esitettyjä sotaan liittyviä
seikkoja ja niiden todenperäisyyttä.
Operaatio Para Bellumia lukiessa
ei voinut myöskään välttyä vertaamasta tuota syksyn 1944
maailmanpoliittista tilannetta nykyhetkeen. Suomi oli tuolloin eri
maailmanvaltojen välisten suhteiden pelimerkkinä, mutta entäs nyt,
tammikuussa 2017? Olemmeko jälleen Yhdysvaltojen ja Venäjän
heittopussina? Entäpä maamme sisällä Suomea nakertavat tietyt
poliittiset piirit? Toivotaan että historiasta opittaisiin edes
joskus jotain.
Jos
olette samanlaisia kuin minä, että sotaromaanit eivät kiinnosta,
niin tarttukaa pikimmiten Ville Kaarnakarin Operaatio Para
Bellumiin! Yllätytte varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti