Tampere-talossa kuultiin tänään -
voitaneen sanoa että jo perinteeksi muodostunut - Tampere
Filharmonian itsenäisyyspäivän konsertti kapellimestari
Santtu-Matias Rouvalin johdolla. Vastaava konsertti järjestettiin
ensimmäisen kerran viime vuonna.
Tänään ohjelmistossa oli Sibeliuksen
150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi säveltäjän Sinfonia nro 1 e-molli
op. 39 sekä Finlandia op. 26 nro 7. Tampere Filharmonia soi upeasti
ja on täysin kansainväliset mitat ja taidot täyttävä orkesteri.
Oletteko muuten huomanneet, kuinka hienoja soittimia esimerkiksi
oboe, fagotti tai triangeli ovat? Tärkeitä elementtejä
sinfoniaorkesterin kokonaisuudessa.
Ryhmän kapellimestari Santtu-Matias
Rouvali on puolestaan eläväinen luonnonlapsi, joka ei pönötä
tai pidä itseään turhan tärkeänä. Hän on aito lahjakkuus, joka
on ollut viime vuosina parasta mahdollista mainosta Tampere
Filharmonialle.
Itse en ollut aikaisemmin kuullut
Sibeliuksen ensimmäistä sinfoniaa, mutta nyt on sekin aukko
sivistyksessä paikattu. Finlandia sen sijaan on tuttuakin tutumpi ja
aina äärimmäisen hieno kuulla. Etenkin teoksen keskikohdan
hymniosassa itselläni juoksee aina kylmät väreet selkää pitkin.
Ja luonnollisesti Finlandia kuuluu itsenäisyyspäivään yhtä
itseoikeutetusti kuin Maamme-laulukin. Finlandia olikin konsertin
kohokohta. Rouvali myös osaa ohjata sen vaikka unissaan. Ainakin
nuottikansio meni kiinni sinfonian jälkeen eikä sitä enää
Finlandian aikana tarvinnut avata. Kyseinen teos kuuluneekin
kapellimestarikoulun ensimmäisiin pakollisiin ulkoa opeteltaviin
sävellyksiin.
Tampere-talon iso sali oli viimeistä
jakkaraa myöten loppuunmyyty. Viime vuonna ostin liput
itsenäisyyspäivän konserttiin lokakuussa ja sain paikat parvelta.
Tänä vuonna ajattelin olla ajoissa ja menin ostamaan lippuja jo
elokuussa. Lopputulos: jälleen liput parvelle. Konsertin suosio on
todellakin yllättänyt, mutta on mahtava juttu, että klassinen
musiikki vetää yleisöä. On myös upea näky, kun täysi
salillinen katsojia taputtaa seisoen kapellimestarin neljästi
takaisin lavalle kumartelemaan ja kiittelemään yleisöä.
Harmi vain, ettei orkesteri ollut treenannut mitään ylimääräistä
numeroa. Yleisön vaatimuksista huolimatta encore jäi kuulematta,
mutta tuskin kukaan oikeasti oli asian johdosta pettynyt. Kaikki tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä ja lähtivät hyväntuulisina muualle
jatkamaan itsenäisyyspäivän viettoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti