Tampereen Teatterin versiossa
naisorkesterin jäseniksi pyrkivät ja mekoissa keikistelevät
miespääosien esittäjät Lari Halme ja Risto Korhonen.
Naispääosassa on kaksoismiehitys ja minun näkemässäni näytöksessä
Sugarin roolissa lirkutteli Hanna-Liina Võsa.
Võsa loi Sugarista paljon
tyttömäisemmän hahmon kuin Marilyn aikoinaan elokuvaversiossa.
Tähän saattaa osaltaan vaikuttaa Võsan virolainen, lapsekkaan
oloinen korostus. Puhetta esityksessä olikin paljon, vaikka kyseessä
oli musikaali. Musiikkia mukana oli vain siteeksi.
Lari Halme ja Risto Korhonen loistivat
tyttöbändin hieman romuluisempina jäseninä. Yhtenä länsimaisen
huumorin peruslajeina voidaankin pitää miehiä naisten vaatteissa
ja peruukeissa. Tässä tarinassa idea kuitenkin toimii eikä vaikuta
kuluneelta kestovitsiltä. Halme saa Josephine-hahmoonsa syvyyttä
eikä rooli jää vain hassujen vaatteiden pinnaksi. Korhosen Daphne
ei yllä niin syvälle naisellisuuden sieluun, mutta hänen
ilmeilynsä ja kropan käyttönsä on huikeaa. Hänellä on
ilmiömäiset koomikon kasvot ja tässä roolissa hänen
kävelytyylinsä sekä vartalon liikehdintänsä on jopa viehkeämpää
kuin useimmilla naisilla.
Piukat paikat on mukava "vanhan
ajan" komedia, josta katsoja tulee hyvälle tuulelle ja lähtee
teatterista virkistyneenä pois. Tyylillisesti kaikki hahmot eivät
kuitenkaan istu tällaiseen "perinnekomediaan" vaan osa
roolihahmoista on vedetty täysin yli. Vaikka kyseessä on komedia,
se ei kuitenkaan ole farssi. Tästä syystä miljonääripappojen ja
gangsterijengiläisten "kummelihahmot" olisi voinut
tyylitellä huomattavasti hienovaraisemmin.
Esityksen lähes kolmen tunnin kestoa
ei myöskään ole syytä pelästyä. Maratonpituus ei tuntunut
rasitteelta edes pitkän työpäivän päälle, vaan aika kului
nopeasti eikä kelloa tullut esityksen aikana katsottua kertaakaan.
Oliko esitys sitten 52 euroa maksaneen
lippunsa arvoinen? Mielestäni ei, mutta suosittelen kappaletta silti
kaikille hyväntuulisen vanhan ajan komedian ystäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti