Guillermo del Toron elokuva Crimson Peak

Meksikolaisohjaaja Guillermo del Toron käsikirjoittama ja ohjaama kauhuelokuva Crimson Peak (2015) leikittelee uskollisesti kaikkein klassisimpien kauhuleffaelementtien kanssa. Mukana on itsestään avautuvia ovia ja alas painuvia ovenkahvoja, kartanokummituksia, englantilaisia nummia ja viktoriaanista pinnan alla poreilevaa seksuaalisuutta.

Leffa sijoittuu 1890-luvun loppupuolelle. Tarinan keskiössä on kirjailijaksi haluava varakas nuori jenkkinainen Edith, joka ihastuu brittiläiseen baronetti Sir Thomas'iin. Enempää en kuitenkaan paljasta varsinaista juonta, jotta jännitys sen osalta säilyy muillekin.

Vaikka elokuva sijoittuu vuosisadan vaihteeseen, viittaa sen puvustus ennemminkin romantiikan aikakauteen. Toisaalta romantikkokirjailijat käyttivät kauhutunnelmaa myös omissa teoksissaan, joten leffan osoittelut tuohon suuntaukseen ovat hyvinkin ymmärrettäviä. Itse asiassa elokuvan roolihahmojen repliikeissä mainitaan suoraan Mary Shelley (Frankenstein) sekä häntä myöhemmin vaikuttanut Sir Arthur Conan Doyle (Sherlock Holmes, mm. Baskervillen koira). Listaan olisi voinut luontevasti lisätä vielä vaikkapa Lordi Byronin, niin alleviivatusti leffassa romantiikan tyylisuuntaan viitataan.

Samaa alleviivausta harrastetaan lavastuksen puolella. Elokuvan pääasiallinen tapahtumapaikka on goottihenkinen vanha kartano Englannin nummilla. Myös romantikot ihailivat gotiikkaa, joka on sittemmin ollut runsaasti käytettyä klassikkoainesta kauhukulttuurissa. Tästä johtuen myös del Toron leffan kummituskartanosta löytyy riittävästi sekä synkkyyttä että kauneutta. Ja ikään kuin ohjaaja ei näiden kaikkien elementtien jälkeenkään luottaisi siihen, että katsojat tajuavat seuraavansa kauhutarinaa, kartanoa ympäröivää pihaa peittävä lumi värjäytyy jatkuvasti verenpunaiseksi punasavisen maaperän johdosta.

Rakennuksen kylpyhuone on korostetun viktoriaaninen, samoin päähenkilö Edithin tiukasti ylös kaulaan napitettu ja maahan asti ulottuva valkoinen yöpaita. Lisäksi elokuvassa osoitetaan sormella vanhojen brittiläisten aatelissukujen rappioon usealla eri osa-alueella. Näiden palasten yhdistelmä korostaa kauhuromantiikalle ominaista seksuaalisuutta. 

Kaikesta tästä huolimatta elokuva ei onnistu luomaan pelottavaa tunnelmaa. Psykologisen kauhun rakentaminen uupuu teoksesta kokonaan. Parhaiten elokuva onnistuukin näyttävyydessä. 

Filmi on visuaalisesti todella upea jokaista romanttista ja goottilaista yksityiskohtaa myöten. Leffaa katsoessa ei voi kuin ihailla pukusuunnittelijoiden ja lavastamon ammattitaitoa. Myös efektipajan pojat ovat pääosin onnistuneet kummitushahmojen luomisessa, vaikka muutamat kumihanskakädet pelotteluhahmojen uskottavuutta heikentävätkin. 

Näin ollen varsinaisena kauhugenreä edustavana tekeleenä leffa ei ole kummoinen. Ainakaan itse en kauhuleffojen harrastajana säikkynyt kumihanskakäsi- tai veriluurankohahmoja lainkaan. Sen sijaan päähenkilöiden raaka väkivalta toisia ihmisiä kohtaan pakotti minut sulkemaan silmäni useampaan kertaan leffan edetessä. Ikäraja K-16 on siten hyvin perusteltu; ei siis kummituskauhun vaan väkivaltakauhun takia.