Raija Orasen romaani Aurora (Teos,
2014) helsinkiläisestä kaunottaresta, aristokraatista ja kuulusta
hyväntekijä Aurora Karamzinista on yhtä aikaa sekä raskas että
mielenkiintoinen. Kirja lienee tarkoitettu historialliseksi
viihderomaaniksi, mutta sen vahvasti elämäkertatyylinen
kirjoitusasu tekee siitä paikoittain raskassoutuista luettavaa.
Vasta noin puolivälissä 633-sivuista tiiliskiveä teksti
muuttuu kauttaaltaan keveämmin soljuvaksi, tai sitten lukija vain on
jo ehtinyt tottua kirjan tyyliin.
Oranen on varmasti tehnyt valtavan taustatyön tutkiessaan legendaarisen Eva Aurora Charlotta Karamzinin (o.s. Stjernvall) lähes sadan vuoden mittaisia elämänvaiheita. Kiinnostavia tosielämän juonenkäänteitä on Auroran elämään mahtunut käsittämättömiä määriä. Materiaalia historialliseen romaaniin on niin runsaasti, ettei kirjailijan ole todellakaan tarvinnut keksiä mitään lisää, ennemminkin ongelmana on ollut runsaudenpula.
Oranen on varmasti tehnyt valtavan taustatyön tutkiessaan legendaarisen Eva Aurora Charlotta Karamzinin (o.s. Stjernvall) lähes sadan vuoden mittaisia elämänvaiheita. Kiinnostavia tosielämän juonenkäänteitä on Auroran elämään mahtunut käsittämättömiä määriä. Materiaalia historialliseen romaaniin on niin runsaasti, ettei kirjailijan ole todellakaan tarvinnut keksiä mitään lisää, ennemminkin ongelmana on ollut runsaudenpula.
Tarinaa lukiessa tuli tunne, ettei
kirjailija ole raaskinut karsia romaanista pois mitään Auroran
elämän uskomattomista käänteistä. Ehkä paras määritelmä
olisi jonkinlainen "proosallinen elämäkerta". Kirjassa
on käytetty hyvin paljon ilmeisesti suoria, autenttisia lainauksia
Auroran todellisesta kirjeenvaihdosta sekä useita lainauksia muun
muassa aikakauden sanomalehtikirjoituksista, juhlapuheista jne.
Auroran elämänlanka kattoi käytännössä koko 1800-luvun alusta loppuun. Hän syntyi Suomen vielä kuuluessa Ruotsiin, vuonna 1808, ja kuoli Suomen suuriruhtinaskunnassa seuraavalla vuosisadalla, vuonna 1902. Hän ehti nähdä Helsingin kehittymisen oikeaksi kaupungiksi ja Suomen kehittymisen kohti aitoa valtiota. Hän oli kosmopoliitti, 4 tsaarin ystävä, sivistynyt ja satumaisen rikas. Hän keskittyi hyväntekeväisyyteen ja köyhien auttamiseen perustaen muun muassa Helsingin diakonissalaitoksen. Myös sukulaiset ja heidän toilailunsa aiheuttivat alituisesti Auroralle moninaisia pulmia.
Auroran jännittävän elämän lisäksi romaani kannattaa lukea sivistykseksi, jos on kouluvuosien historiantunneilta ehtinyt unohtaa, miten Suomessa taisteltiin oman rahan ja postin saamiseksi, sensuurin poistamiseksi, valtiopäivien pitämiseksi pitkän 50-vuotisen tauon jälkeen viimein 1860-luvulla jne. Merkittävässä osassa romaanin tarinaa vilisee myös useita Suomen kansallisen, kulttuurisen ja kielellisen historian kannalta tärkeitä henkilöitä kuten Snellman, Runeberg ja Topelius. Siihen aikaan piirit olivat pienet ja kaikki vähänkään merkittävässä asemassa olevat tunsivat toisensa, niin myös edellä mainitut herrat kuuluivat Auroran tuttavapiiriin.
Kirjan lopussa kirjailija on kuitannut päähenkilön viimeiset 30 vuotta ainoastaan 10 sivulla. Tämä ratkaisu on tehty varmaankin sen vuoksi, että kirjailijalle on ehkä tullut kiire päättää tarina sen paisumatta tuhanteen sivuun. Toisaalta olisi voinut miettiä sitä, olisiko Auroran tarinan voinut julkaista kaksiosaisena "sarjana", jolloin myös hänen viimeiset vuosikymmenensä olisivat saaneet riittävästi tilaa.
Auroran elämänlanka kattoi käytännössä koko 1800-luvun alusta loppuun. Hän syntyi Suomen vielä kuuluessa Ruotsiin, vuonna 1808, ja kuoli Suomen suuriruhtinaskunnassa seuraavalla vuosisadalla, vuonna 1902. Hän ehti nähdä Helsingin kehittymisen oikeaksi kaupungiksi ja Suomen kehittymisen kohti aitoa valtiota. Hän oli kosmopoliitti, 4 tsaarin ystävä, sivistynyt ja satumaisen rikas. Hän keskittyi hyväntekeväisyyteen ja köyhien auttamiseen perustaen muun muassa Helsingin diakonissalaitoksen. Myös sukulaiset ja heidän toilailunsa aiheuttivat alituisesti Auroralle moninaisia pulmia.
Auroran jännittävän elämän lisäksi romaani kannattaa lukea sivistykseksi, jos on kouluvuosien historiantunneilta ehtinyt unohtaa, miten Suomessa taisteltiin oman rahan ja postin saamiseksi, sensuurin poistamiseksi, valtiopäivien pitämiseksi pitkän 50-vuotisen tauon jälkeen viimein 1860-luvulla jne. Merkittävässä osassa romaanin tarinaa vilisee myös useita Suomen kansallisen, kulttuurisen ja kielellisen historian kannalta tärkeitä henkilöitä kuten Snellman, Runeberg ja Topelius. Siihen aikaan piirit olivat pienet ja kaikki vähänkään merkittävässä asemassa olevat tunsivat toisensa, niin myös edellä mainitut herrat kuuluivat Auroran tuttavapiiriin.
Kirjan lopussa kirjailija on kuitannut päähenkilön viimeiset 30 vuotta ainoastaan 10 sivulla. Tämä ratkaisu on tehty varmaankin sen vuoksi, että kirjailijalle on ehkä tullut kiire päättää tarina sen paisumatta tuhanteen sivuun. Toisaalta olisi voinut miettiä sitä, olisiko Auroran tarinan voinut julkaista kaksiosaisena "sarjana", jolloin myös hänen viimeiset vuosikymmenensä olisivat saaneet riittävästi tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti