Napapiirin sankarit 2 (2015) on
jatkoa samannimiselle kohellusleffalle vuodelta 2010. Myös
näyttelijät ovat pääosin samat kuin ykkösosassa (mm. Jussi
Vatanen, Pamela, Tola, Miia Nuutila, Timo Lavikainen, Kari Ketonen).
Aikoinaan tuli mentyä elokuviin katsomaan tuo ykkösosa kriteerillä
"mennään nyt jotain katsomaan", mutta koska valinta osui
napakymppiin, täytyi myös tämä kakkososa käydä vilkaisemassa.
Ykkösosan yleisösuosion myötä
vaikuttaisi siltä, että leffatuotanto on halunnut ottaa rahat pois
yleisöltä tekaisemalla samalla sapluunalla kakkososan. Napapiirin
sankarit 2:ssa "rahat pois"
mentaliteetti on havaittavissa esimerkiksi huomattavassa määrässä
klaffivirheitä. Jos ei kuitenkaan anna niiden liiaksi häiritä,
elokuva on oikeasti yhtä hauska ja viihdyttävä kuin ykkösosakin.
Aika ei käy katsojalle pitkäksi.
Elokuva todistaa myös sen, kuinka
loistavia näyttelijöitä Suomesta löytyy. Erityisesti Kari Ketonen
on todella lahjakas, aivan huippu tapaus. Myös
Timo Lavikainen ansaitsee maininnan aina yhtä hauskana hahmona,
vaikka toisaalta myös hänen
ongelmansa on pysyä toistuvasti täysin
yhden ilmeen näyttelijänä.
Näitä yhden ilmeen hauskoja roolihahmoja hän on esittänyt
myös mm. elokuvissa Pitkä
kuuma kesä (1999)
sekä Helmiä ja sikoja (2003).
Elokuvasarjan
huumori revitään hölmöistä suomalaismiehistä, jotka
onnistuvat aina sotkemaan
asiansa, mutta tarkoittavat
toilailuillaan kuitenkin
pohjimmiltaan hyvää. Samanlaista
huumorigenreä,
"hölmöt miehet, fiksummat
naiset",
edustaa
myös esimerkiksi suosittu espanjalainen tv-sarja Serranon
perhe (2003-2008).
Napapiirin
sankarit 2 -elokuvan keskiössä
on 1-vuotias pikkutyttö, joka jätetään isänsä ja tämän
ystävän hoidettavaksi, kun äiti ystävineen lähtee viettämään
tyttöjen iltaa. Luonnollisesti lapsenvahtihommassa kaikki menee
pieleen. Elokuvaa ei voi siis suositella niille pareille, jotka
harkitsevat ensimmäisen lapsensa
hankintaa.
Napapiirin sankarit 2
-filmatisoinnin tapahtumat on
hyvin rytmitetty. Tarinasta löytyy sopivasti huumoria, tapahtumien
tykitystä sekä rauhallisempia pätkiä näiden välissä. Alun
kakkahuumori ei kuitenkaan jaksa sytyttää. Onneksi se osasto jää
vain alkusoitoksi. Elokuvasta löytyy jopa viittaus Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen (1954). Extra-pisteet on annettava elokuvan lopun
musiikkivalinnalle, Topi Sorsakosken kappaleelle Olet
kaikki. Jostain syystä laulu on
kuitenkin unohdettu
mainita lopputekstien biisiluettelossa.
Molemmat
Napapiiri-leffat
toimivat loistavina Lapin matkailumainoksina. Ykkösosa esittelee
satumaisen lumiset, kauniit talvimaisemat.
Kakkososa puolestaan maalailee upeita maisemakuvia ruskaväreissä
kylpevästä Lapista. Erityisesti maaruska tuodaan kuvissa hienosti
esiin. Toisaalta varsinkin tämä kakkososa saa myös Lapin
etäisyydet näyttämään hämmentävän lyhyiltä, kuin
reissattaisiin Helsingin kokoisen kaupungin reunalta toiselle. No,
elokuva on aina satua ja sadussa kaikki on mahdollista...
Kaikesta kohelluksesta ja maisemista jää katsojalle mukava,
hyväntuulinen olo. Molemmat elokuvaosat sopivat täydellisesti
lauantai-illan viihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti