Tove Jansson: Kesäkirja

Tove Janssonin herttainen Kesäkirja (WSOY) on julkaistu ensimmäisen kerran 1972 nimellä Sommarboken ja suomennos siitä saatiin seuraavana vuonna.

Kesäkirja on lyhyt teos täynnä lämminhenkisiä mutta realistisia kuvauksia kesänvietosta pienellä, suorastaan yksinäisellä, Suomenlahden saarella. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole kirjan tarinoissa huono asia, vaan nimenomaan se tavoiteltava, ihana rauhan tyyssija, jossa teoksen mummo, lapsenlapsi Sophia sekä Sophian isä viettävät kesäaikaa omalla raukealla tyylillään.

Äänessä ovat ainoastaan mummo ja Sophia, isä on käytännössä äänetön hahmo jossain taustalla. Mummo ja Sophia sen sijaan käyvät yksinkertaisia mutta samalla hämmästyttävän syvällisiä keskusteluja partiosta taikauskon ja Jumalan olemassaolon kautta aina ötököihin ja kastematoihin asti. Keskustelut ovat lyhyitä mutta ytimekkäitä ja niistä on hyvin tunnistettavissa Toven tyyli ja ajattelutapa, eräänlainen muumimainen filosofia. 

Kirja ei ole romaani eikä yhtenäinen, kronologinen tarina. Omassa pokkariversiossani on vain 135 sivua ja noin parikymmentä lukua. Jokainen luku on oma tuokiokuvansa erilaisista tilanteista ja sattumuksista saarella ja sen tuvassa. Lukuja ei ole välttämätöntä lukea järjestyksessä kirjan alusta loppuun, vaan niitä voi lukea omina pieninä tarinoinaan. Samalla saa ripauksen siitä tunnelmasta, jota Toven omat kesät olivat täynnä. Hän vietti itse useita kesiä askeettisella Klovharun saarella Porvoon saaristossa yhdessä elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa.

Muutama vuosi sitten tuli kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä ja kuukausi sitten avattiin Tampereella todella hieno, monipuolinen, yllättävä ja hauska Muumimuseo. Vaikka Kesäkirja on jo 45-vuotias, on se silti tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan. Kesäkirja on myös täydellistä kesälukemista puutarhan riippukeinussa tai mökkilaiturilla veden äärellä!